Punkkien leviäminen herättää kysymyksiä

Punkkien eli puutiaisten levittämiin tauteihin sairastuu tuhansia ihmisiä vuodessa. Apteekissa myytävä borrelioositesti kertoo riskistä, mutta diagnoosia varten tarvitaan aina lääkärin arvio.

Puutiaiset ovat levinneet jo satoja kilometrejä pohjoisemmaksi kuin muutama kymmenen vuotta sitten. Leviäminen huomattiin, kun Turun yliopiston tutkijat alkoivat muutama vuosi sitten selvittää ilmiön laajuutta.

Puutiaisia on ympäri maata laajoilla alueilla aina Ouluun asti, mutta niitä voi esiintyä hyvinkin paikallisesti.

– Omalla mökillä niitä voi olla paljonkin, mutta naapurimökillä saaren toisessa päässä ei välttämättä lainkaan, sanoo Turun yliopiston tutkija Jukka Hytönen.

Puutiaiset levittävät kahta vakavaa tautia: Lymen borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta. Borreliaa kantavia ja levittäviä puutiaisia esiintyy Hytösen mukaan käytännössä aina, kun puutiaisia tavataan.

Puutiaisaivokuumetta esiintyy sen sijaan alueellisesti. THL pitää kirjaa sairaustapauksista ja suosittelee rokotusta tietyillä alueilla asuville ja niillä paljon liikkuville. Näitä alueita ovat Ahvenanmaa ja Turun saaristo, Simo, Pyhäjoki, Kotkan saaristo, Maaninka Kuopiossa sekä Sammonlahti Lappeenrannassa. Joillain riskialueilla asukkaat saavat rokotteen maksutta.

Yksittäisiä tapauksia on tavattu muuallakin. THL:n mukaan rokote on kuitenkin tarpeeton, jos puutiaisaivokuumeen ilmaantuvuus on alle yksi tapaus sataatuhatta asukasta kohden.

Kaiken kaikkiaan Suomessa todetaan keskimäärin 10–40 tapausta vuodessa. Vuosi 2015 oli huippuvuosi: silloin kirjattiin ennätykselliset 67 tapausta.

Borrelioosia voi ehkäistä

Apteekissa myytävän testin tekeminen voi kertoa borrelioosiriskistä, mutta pelkkä testin tekeminen ei riitä tekemään diagnoosia. Tauti ole välttämättä tarttunut ihmiseen, vaikka puutiainen osoittautuisikin borreliapositiiviseksi. Usein lääkärin arvio on tarpeen.

Luonnossa liikkuva ja mökillä oleileva voi kuitenkin ehkäistä borrelioosia pukeutumalla suojaavasti ja tekemällä päivittäin niin sanotun punkkisyynin, eli käymällä kehonsa läpi kiinnittyneiden puutiaisten varalta. Punkin voi poistaa erilaisin mekaanisin välinein.

– Borreliabakteeri siirtyy isäntäeläimeen ruokailun yhteydessä. Vaikka imukärsä olisi jo uponnut, on tartuntariski hyvin pieni, kun se poistetaan vuorokauden sisään. Tuoreen amerikkalaisen tutkimuksen mukaan riski alkaa nousta kahden vuorokauden kohdalla. Puutiaisaivokuume kuitenkin tarttuu jopa minuuteissa, joten sen kohdalla rokote on ainoa toimiva ehkäisykeino.

Myös lemmikit tulee käydä läpi päivittäin niihin kiinnittyneiden puutiaisten varalta. Koiran voi varustaa eläinlääkärin reseptillä saatavalla punkkipannalla, niskaan laitettavalla liuoksella tai tabletilla. Täysin riskitöntä punkkikarkotetta ei ole, joten mahdollisia sivuvaikutuksia tulee seurata.

Puutiaistesti auttaa varautumaan

Apteekissa myytävien punkkitestien tulokset ovat suuntaa antavia. Vaikka testattu puutiainen osoittautuisi borreliapositiiviseksi, ei tauti ole välttämättä tarttunut ihmiseen. Hytönen korostaakin riskeihin varautumista. Oireita kannattaa aina tarkkailla ja kääntyä tarvittaessa lääkärin puoleen.

– Tauteja voi ennaltaehkäistä. Kun on tietoinen riskialueista, ottaa puutiaisaivokuumerokotteen, tekee päivittäisen punkkisyynin ja opettelee tunnistamaan borrelioosiin liittyvän ihoinfektion. Kun punkki on saanut imeä verta riittävän kauan ja bakteeri on ehtinyt siirtyä ihoon, on ensimmäinen oire niin sanottu vaeltava punoitus. Pistokohdasta lähtee leviämään rengasmainen punoittava alue tartuntaa seuraavien päivien ja viikkojen kuluessa. Tällöin tulee hakeutua lääkäriin hakemaan antibioottihoito.

Tutkimusprojekti selvitti puutiaisten levinneisyyttä

Turun yliopiston toteuttaman tutkimusprojektin näytteistä on tähän mennessä analysoitu
noin 2 000.

– Puutiaisia löytyi satoja kilometrejä pohjoisempaa kuin edellisessä, 50 vuoden takaisessa tutkimuksessa, sanoo projektia luotsannut tutkija Jukka Hytönen.

Tutkijoiden voimin ei olisi saatu kerättyä riittävää punkkikokoelmaa koko maasta, joten he päättivät joukkoistaa tehtävän. Viesti meni hyvin perille: tutkijoille lähetettiin ympäri Suomea noin 7 000 kirjelähetystä, jotka sisälsivät 20 000 punkkinäytettä.

– Näytteet olivat 99-prosenttisesti puutiaisia. Tämä siis tarkoittaa, että ihmiset tunnistavat ne hyvin.

Tavallisen punkin (Ixodes ricinus) ohella maatamme asuttaa nyt Siperiasta Suomeenkin muuttanut taigapunkki (Ixodes persulcatus). Molemmat puutiaislajit levittävät kuitenkin samoja tauteja, eikä toinen ole tiettävästi toista vaarallisempi. Puutiaisen elinalueen sen sijaan voi odottaa laajenevan yhä pohjoisemmas.

– Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta jos hiiret, myyrät, linnut ja peurat, jotka ylläpitävät puutiaispopulaatiota, siirtyvät yhä pohjoisemmaksi, siirtyvät myös punkit. Taustalla on varmasti myös ilmaston muuttuminen eli se, miten lämpötila kehittyy tulevina vuosikymmeninä.

Punkki irtoaa punkkilassolla tai punkkipihdeillä

Punkin irrottamiseen on monenlaisia välineitä. Vanhan kansan konstit rasvalla tukehduttamisesta kannattaa unohtaa. Yleisin väline punkin irrottamiseen lienevät pihdit, mutta helppokäyttöisellä punkkilassolla punkki irtoaa turvallisesti imukärsineen.

Kynämäisen tikun päässä oleva lasso asetetaan punkin yli ja vedetään punkin ympärille tiukasti lähelle ihoa. Kynää kierretään 360 astetta, jolloin punkki irtoaa ja jää kiinni lassoon. Jäljelle jää vain punkin hävittäminen.

Punkin saa näppärästi irti myös punkkipihdeillä. Punkkiin kannattaa tarttua pihdeillä mahdollisimman läheltä ihon pintaa, ja vetää sitä hitaasti ja varovasti ylöspäin. Punkki on hyvä pyrkiä irrottamaan kokonaisena. Se onnistuu usein helpoiten, kun pihdeillä ei purista liikaa.

Teksti: Annukka Seppävuori
Grafiikka: Otavamedia OMA